Päähän paijaaminen ja pumpulissa kasvattaminen on ihan ok, mutta jossain vaiheessa on aiheellista ottaa realismin oppitunti. Ennen kuin se on liian myöhäistä. Etenkin ensimmäisen kappaleen esimerkit yhteiskunnan toiminnasta pelottavat nyt kasvavan sukupolven jaloimpien tähtien osalta.
Lue ja mieti itse, onko kaikki hyvin...?
MIKA
PS Sorry guys, another one in Finnish - this is about what's behind the incidents where a 23 yrs old woman has never heard about a tax card that is needed if you work - or that a student who is about to become a "cultural producer" thinks that no one should be obliged to earn a living for them selves, as that is what the society is for...
====
Tapasin viime viikolla 23-vuotiaan naisen, joka ei tiennyt, mitä verokortti tarkoittaa. Luin sanomalehdestä kulttuurituottajaksi opiskelevan nuorukaisen haastattelun. Hän ilmoitti, ettei kenelläkään ole velvollisuutta elättää itseään, se kuuluu yhteiskunnalle. Sain äsken veret seisauttavan lisäverolapun, istu ja pala!
Kuntavaalien lähestyessä puhuvat päät televisiossa hokevat sanaa ”hyvinvointiyhteiskunta”, joka on yhtä epämääräinen kuin ”kestävä kehitys” ja ”rakennemuutos”. Verouudistuskin tarkoittaa sitä, että vampyyrit kuppaavat taas eläkeläisiltä. Kun hallitus lakkauttaa liikkuvan poliisin, se merkitsee ”hallintouudistusta”.
Nuorten syrjäytyminen saa päättäjien huulet heilumaan kuin myrskytuulessa. Kyseessä on mittava ongelma, jonka ymmärtämättömät hoitaisivat suitsait vain verorahoilla. Presidentin syrjäytymistyöryhmän raportille ”Ihan tavallisia asioita” ilkutaan mediassa. Negatiivisuus on realismia, kun välittämisestä tuli poliittinen lyömäase. Kummalla puolella se sydän sijaitseekaan?
Arkadianmäellä mesoaa levoton tonttujoukko, joka kuvittelee joulupukin painavan seteleitä. Se arvostelee jyrkästi materialismia ja työntää samaan aikaan kätensä muiden taskuun. Sellainen hyvinvointiyhteiskunta, jossa ihmisillä on ainoastaan oikeuksia, on kuitenkin saapumassa tiensä päähän. Vapaamatkustajat kysyvät kiivaasti, mitä valtio tekee heidän hyväkseen. Mieluummin tulisi kysyä, mitä he itse tekevät valtion (muiden) hyväksi.
Vastaus useimpiin yhteiskunnallisiin haasteisiin on työssä. Tuhannet yrittäjät työllistävät paitsi itsensä, myös koko joukon palkansaajia. He kantavat työllään ja investoinneillaan vastuuta omasta ja muiden hyvinvoinnista. Yritysten luomasta arvonlisästä yhteiskuntaan syntyy jakovaraa, jolla julkista sektoria pidetään yllä ja vähempiosaisista huolehditaan.
Velvollisuuksien ohella vapaalla ihmisellä on oikeuksia eli vapautta. Sen hintana on vastuu, jolla rakennetaan huomista. Teemme työtä ja työllistämme, hoidamme velvollisuutemme – ja tietysti maksan itsekin lisäveroni mukisematta. Kunnallisvaaleissa vaikutan äänestämällä ehdokasta, joka ei ratsasta poliittisella alkemialla. Tieto, osaaminen ja ymmärrys edistävät ja pitävät yllä hyvinvointia, jossa raha ei ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin.
Asenne on.
-Tom Lundberg
http://www.positiivarit.fi/tl270912
