Sunday, October 23, 2011

Lakko – lopeta!

Suomessa on tällä hetkellä maamme taloudellisen selviytymisen ja tulevaisuuden kannalta merkittäviä yrityksiä vajaatoiminnolla. Syynä tähän on mielestäni käsittämätön lakko. Jos on saatu aikaan jonkinasteinen keskitetty ratkaisu, ei meidän pitäisi päätyä lakkoon...

Kyllä, jonkun yrityksen pääluottamushenkilö tai vastaava laukaisi uutisissa tyyliin ”nyt me teemme tulevaisuutta” ja olen todellakin samaa mieltä: Olette riskeeraamassa omien työpaikkojenne tulevaisuuden Suomessa!
Muutama muu totesi, ettei tällä lakolla saavuteta positiivista tulosta kun otetaan huomioon menetetyt tulot lakon ajalta. Niinpä, miksi sitten mennä lakkoon...?
Ai millä perustelen että olette riskeeraamassa työpaikkanne Suomessa???

Nooh, jos ajatellaan vaikka sitä että me joudumme maantieteellisellä sijainnillamme antamaan manner-Euroopassa toimiville yrityksille etumatkaa maailman päämarkkinoille. Tämä tulee esiin osin toimitusaikojen ja osin logististen kustannusten osalta – vaikkakin niiden osuus kokonaiskuluista on melko marginaalinen. Lisäksi meidän kustannustasomme on suhteellisen korkea – katsotaan sitten mitä mittareita tahansa. Olemme pystyneet toistaiseksi aika hyvin pysymään kilpailussa ja jopa perustelemaan hieman korkeamman hintatason korkealla laatutasolla ja luotettavuudella.
Laatutaso ei tässä tapauksessa toivottavasti kärsi, mutta lakkoilemalla viillämme luotettavuuteen ISON haavan ja näin vaarannamme Suomessa toimivan tuotannon kilpailukyvyn.
Jos joku vielä epäilee tätä, miettikääpä mitä tapahtuikaan ah-niin-tuottavalle ja kallispalkkaiselle lypsylehmälle paperiteollisuudelle? Haluttiin aina vain lisää etuuksia ja palkankorotuksia – tehostaen vaatimuksia myös lakkoilemalla. Pikkuhiljaa paperitehtaat ovat sulkeneet ovia Suomessa ja siirtäneet tuotantoa edullisempiin maihin – joissa ei välttämättä lakkoilemalla riskeerata luotettavuutta.
Mediassa on esiintynyt yritysten nimiä kuten Wärtsilä, Konecranes, Metso, Kone – joista kaikilla on täydet mahdollisuudet siirtää Suomessa olevaa tuotantoaan ulkomaille. Toivottavasti näin ei käy! Yritetään siis ottaa käytännön läheinen suhtautuminen tilanteeseen ja miettiä ratkaisut joilla saamme hommat käytiin.
Heti.
En lähde penkomaan yksityiskohtia ristiriidoista, mutta jos show-stopperina on muun muassa tulkinta kolmesta koulutuspäivästä niin kannattaisi ottaa järki käteen ja ajatella pari askelta eteenpäin. Koulutuspäivät eivät tietenkään voi olla työntekijälle vapaapäiviä – ja toiseen suuntaan yritysten täytyy kantaa vastuunsa koulutuksista. Molempien osapuolten kannattaa muistaa, että osa kouluttautumisesta ja valmennuksesta tapahtuu työn ohessa, oppimisen perussuosituksena voi pitää pyramidi-jakoa:
10 % luokkahuonekoulutusta (jonka jo pitäisi olla aktivoivaa),
20% esimiehen / kollegan / spesialistin valmentamista ja
70% oppimisesta tapahtuu työn ohessa.

Ottakaa järki käteen ja tavoitelkaa kohtuullista ratkaisua!

1 comment:

Anonymous said...

Tarkalleen missä voisin löytää tässä Weblog alustalla?